Oluen uskotaan olevan maailman vanhin alkoholijuoma. Maltaasta, humalasta, hiivasta ja vedestä koostuva juoma on keksitty nykytiedon mukaan noin 12 000 vuotta sitten. Sen keksimisen uskotaan olleen vahinko. Todennäköisesti varastoitu vilja alkoi itää kosteudessa, jonka jälkeen se alkoi käydä ilmassa leijuvien hiivojen vaikutuksesta. Vanhin tunnettu olutresepti on löydetty noin 6000 eaa. kirjoitetusta sumerialaisesta kivitaulusta.

Maksuvälineenäkin käytetyllä oluella on ollut ihmiskunnan historian aikana tärkeä rooli eri sivilisaatioiden, kuten muinaisen Egyptin ja Mesopotamian, yhteiskunnissa. Oluttyyppejä oli useita ja niillä oli erilainen arvo maksuvälineinä ja statussymboleina. Esimerkiksi papistolla oli oma oluensa, samoin kuin orjille oli tarjolla omansa. Alkoholi oli otettu huomioon myös silloisessa lainsäädännössäkin. Muun muassa Hammurabin laissa säädettiin, että olutta ylihintaan myyvät ravintolanpitäjät oli hukutettava.

Rooman valtakunnan aikana viinin juonti yleistyi ja oluen juomista alettiin pitää barbaarisena. Tästä huolimatta olut levisi Rooman sotilaiden mukana laajalle alueelle. Tämä johti oluen tyylien ja valmistustapojen kehittymiseen Pohjois- ja Keski-Euroopassa sekä Britanniassa. Olutta tehtiin joka kylässä ja sen valmistamisen taidosta kilpailtiin. Hyvän oluen tuottaminen oli suuri ylpeyden aihe ja vaurauden merkki. Muun muassa monet eurooppalaiset luostarit ja kirkot rahoittivat toimintaansa ja olemassa oloaan sen myynnillä.

Ihmiskunnan elämäntavan siirtyessä maanviljelykulttuuriin olut on ollut myös tärkeä nesteen ja ruoan lähde, koska sitä on voitu säilöä helpommin kuin esimerkiksi pelkkää vettä. 1800-luvun Suomessakin sillä oli vielä keskeinen roolinsa päivittäisen energian saannissa. Olut tosin oli tuolloin makeaa, energiapitoista ja alkoholiprosentiltaan mietoa.

Nykypäivänä oluet jaetaan perinteisesti kolmeen pääluokkaan, jotka ovat pintahiivaoluet, pohjahiivaoluet ja spontaanin käymisen oluet. Tämän pohjalta oluet usein jaotellaan vielä edelleen. Esimerkiksi Alko käyttää kahdeksan tyypin luokitusta. Siinä pohjahiivaoluet jaetaan lagereihin, tummiin lagereihin, pilsiin ja vahvoihin lagereihin. Pintahiivaoluiden tyyppejä ovat vehnäolut, ale sekä porter ja stout.  Kahdeksas ryhmä on erikoisuudet, johon kuuluu luonteeltaan harvinaisia, haastavia ja usein hyvin arvostettuja oluita. Alkossa eri oluttyypit tunnistaa hintamerkinnöissä olevista eri väreistä ja teksteistä. Näiden kahdeksan tyypin sisällä on vielä useita alatyylejä, joidenkin olutgurujen mukaan jopa satoja. Oluttyypit erottuvat toisistaan maultaan ja ominaisuuksiltaan.

Lagerit ovat tasapainoisia, raikkaita ja helposti lähestyttäviä. Ne sopivat hyvin esimerkiksi kotimaisen vaalean kalan kanssa. Tummat lagerit käyvät hyvin grillattujen kasvisten tai läpikypsäksi paahdetun lihan kanssa. Tummat portterit ovat hyvä kumppani suklaisille jälkiruoille, varsinkin tummalle suklaalle. Baijerilaisissa ja belgialaisissa vehnäoluissa voi aistia banaanisuutta, ja ne sopivat mainiosti vaikka salaatin kanssa nautittavaksi. Erikoisoluissa voi usein maistaa äkkiseltään oudoltakin kuulostavia makuja. Hyvänä esimerkkinä toimii kesään sopiva virkistävä kirsikkaolut.

Tietyt oluet myös käyvät, viinien tavoin, yksiin hyvin tiettyjen ruokien kanssa. Aterialle kannattaa valita juoma, jossa on samoja ominaisuuksia kuin ruoassa. Voimakkaan makuisen ruoan pariksi sopii voimakkaan makuinen juoma. Liian tuhti juoma voi jyrätä kevyen ruoan alleen. Myös valmistustavat ja kastikkeet on syytä huomioida. Esimerkiksi paistetut ja grillatut ruoat ovat tuhdimpia kuin keitetyt. Rasvaiset kastikkeet tekevät annoksista raskaampia. On hyvä myös muistaa, että vastakohdat täydentävät joskus toisiaan oluissakin. Esimerkiksi grillatun ja tulisen ruoan seuraksi sopii hyvin kevyt ja raikas lager. Olutta voi kokeilla myös nautittavan juustojen kanssa. Aiemmin mainittu kirsikkaolut esimerkiksi sopii hyvin brie-juuston kaveriksi. Nuori emmental taas voi viihtyä belgialaistyyppisen vehnäoluen kanssa.

Monet olutharrastajat suosittelevat myös oluen käyttöä ruoanlaitossa. Olutta voidaan käyttää esimerkiksi makeissa jälkiruokakastikkeissa sekä grillattujen lihojen viimeistelyyn. Se sopii myös hyvin kasvisten marinointiin sekä vaikka leipätaikinan kuohkeuttamiseen ja maustamiseen. Oluen käyttöön ruoan valmistuksessa on myös omat niksinsä. Olutta, joissa on happamuutta, kuten aleihin kuuluvassa Indian pale alessa, kannattaa käyttää harkiten, koska sillä saa helposti ruoasta liian katkeran. Sitä kannattaakin lisätä valmistuksen loppuvaiheessa. Makeat oluet toimivat hyvin kasvisten ja sienien kanssa. Vehnäoluita voi käyttää ruoanlaitossa jo alusta asti. Esimerkiksi sen vaihtaminen veden tilalle lihapadoissa antaa ruoalle voimakkaamman maun. Se myös tekee lihasta mureampaa.

Kuten viinien, myös oluiden maailmaan voi tutustua halutessaan loputtomasti. Molempien makuja ja eroja voidaan kuvailla monin adjektiivein ja jokainen mielipide niistä on yhtä oikea. Olut sopii niin kesään kuin talveen ja siitä voi nauttia sekä seurustelun että ruokailun ohella. Oluen rooli ruoan rinnalla voi olla tasoittava, korostava, leikkaava tai nollaava. Tasoittavassa roolissa olut on tasainen osa ateriaa. Se häivyttää eroa ruoan ja juoman väliltä. Hyvänä esimerkkinä toimii savulohi ja savuinen stout -pari. Rasvaisia ruokia taas leikkaa hyvin pilsnerin kuivuus ja katkeruus. Kiveen hakattuja sääntöjä ei tietenkään ole olemassa ja parhaimpana makutuomarina oluen ja ruoan yhdistämisessä toimiikin oma suu.

Olut kannattaa aina juoda lasista parhaimman maun takaamiseksi, muovimukeja ja pullonsuuta tulee välttää. Myös oikea lämpötila on oluen nauttimisen kannalta tärkeää. Mitä täyteläisempi ja vahvempi, niin maultaan kuin alkoholiprosentiltaan olut on, sitä lämpimämpänä se tulisi nauttia. Usein olut tarjoillaankin liian kylmänä. Oluisiin tutustumisessa kannattaa myös keskittyä määrän sijasta laatuun. Ensisijainen tarkoitus on oluesta nautiskeleminen, ei päihtyminen. Jos kuitenkin haluaa tutustua myös määrä-aspektiin, niin tutustuminen on hyvä aloittaa muutamalla, esimerkiksi Alkosta ostetulla, makuvivahteikkaalla oluella ja lopettaa bulkkioluella.

[infobox color=”#ededed” textcolor=”#0a0a0a”]

Pähkinänkuoressa:

  • Olut on tiettävästi keksitty n. 12 000 vuotta sitten. Se tekee siitä maailman vanhimman alkoholijuoman.
  • Oluet jaetaan perinteisesti kolmeen pääluokkaan, jotka ovat pintahiivaoluet, pohjahiivaoluet ja spontaanin käymisen oluet.
  • Tämän pohjalta oluet usein jaotellaan vielä edelleen. Näistä yleisin oluttyyppi on lager, jota on yli 90 prosenttia maailman oluesta.
  • Olut sopii niin alku-, pää- kuin jälkiruoan kanssa nautittavaksi. Se käy myös jokaiseen vuodenaikaan.
  • Kevyisiin ruokiin ja kesään sopivat kevyet ja virkistävät oluet, kuten lagerit. Raskaiden ruokien, suklaisten jälkiruokien ja talven kumppaniksi käyvät hyvin tummat portterit.
  • Olutta voi käyttää myös ruoan valmistukseen.
  •  Oluiden maailma on vähintäänkin yhtä rikas ja monimuotoinen kuin viinienkin.
  • Tärkeimpänä mittarina oluiden suhteen toimii omat makutottumukset ja mieltymykset
  • Oikea nauttimislämpötila on tärkeää. Mitä täyteläisempi ja vahvempi olut on, sitä lämpimämpänä se tulisi nauttia.
  • Tärkeintä ei ole päihtyminen, vaan nauttiminen. Keskity siis määrän sijasta laatuun.[/infobox]

Teksti: Jussi Peiponen

Vastaa